4 asiaa, jotka olen oppinut viestintäkonsulttina

Tämä kirjoitus on tilaustyö, jonka toimeksiantaja on Suomen virallinen bloggaaja, Kohinan blogikummi Katleena Kortesuo. Katleena pyysi minua jakamaan kokemuksiani viestintäkonsulttina. Olen työskennellyt viestintätoimistossa noin 1,5 vuotta. Tässä muutama asia, jotka olen tämän lyhyen, mutta ilahduttavan monipuolisen konsulttiurani aikana oppinut asiakkaista ja heidän kanssaan toimimisesta.

Asiakas ei ole aina oikeassa – ja se pitää osata kertoa hänelle

Asiakkaasta huomaa yleensä heti ensimmäisessä palaverissa, onko tämä tottunut ostamaan viestintäpalveluita. Jos ei, yhteistyö on usein hankalaa. Asiakas saattaa esimerkiksi vahingossa tilata toimenpiteitä, ei lopputuloksia. Jos asiakas ei osaa kertoa, mitä hän haluaa saavuttaa, viestintäkonsultin pitää osata kysyä sitä häneltä.

Viestintä on yhteistyötä. Jos asiakas on väärässä, se pitää uskaltaa sanoa hänelle. Kuka tarvitsee selkärangattomia jees-miehiä, joilla ei ole omia ideoita? Asiakkaan taas täytyy voida astua alas norsunluutornistaan ja kuunnella, mitä konsultin mielestä kannattaisi tehdä. Konsultti on neuvonantaja, joka katsoo organisaation toimintaa ulkopuolisen silmin ja ammentaa ideoita monipuolisesta ja monialaisesta kokemuksestaan. Liika kontrolli ja oman auktoriteetin suojelu tappavat tehokkaasti luovuuden ja parhaat ideat.

Jos itse olen joskus tulevaisuudessa töissä ostajan puolella, valitsemani yhteistyökumppanit saavat taatusti vapautta ja vastuuta. Vaadin, että minun mielipiteeni ja osaamiseni haastetaan. Odotan, että toimistoni on oma-aloitteinen, kyseenalaistaa nykyiset toimintatapani ja ehdottaa omia ideoitaan ilman, että minun täytyy sitä erikseen pyytää. Minä kyllä kuuntelen.

Markkinoinnin ja viestinnän integraatio ei toteudu

Markkinoinnin, mainonnan ja viestinnän integraatiosta puhutaan paljon, mutta toteutuuko se silloin, kun organisaatio palkkaa erikseen mainostoimiston, mediatoimiston, PR-toimiston ja digitaalisen median toimiston? Usein tuntuu käyvän niin, että eri toimistot eivät ole lainkaan selvillä siitä, mitä markkinointiviestinnän muilla osa-alueilla tapahtuu. Toimistot tekevät kallista työtään erillisinä saarekkeina. Synergiaa ei synny, ja pahimmillaan tehdään eri asioita, käytetään eri pääviestejä ja toimitaan eri tavoittein.

Luovat ihmiset kannattaisi istuttaa saman pöydän ääreen, vähintään virtuaalisesti. Sen pitäisi olla helppoa – työkalujen puutteeseen tai hintaan ei homman ainakaan pitäisi kaatua. Jokaisen osapuolen pitäisi tuntea koko markkinointiviestinnän kokonaisuuden eri osien suunnitelmat. Paras lähtökohta tietenkin on asiakkaan toimiminen aidosti tavoitelähtöisesti. Kun on olemassa “The Grand Plan”, silloin kaikkien tavoitteet ovat yhtenäisiä, keinot ja kanavat toissijaisia.

Viestintätoimistotyön hinnoittelu on haastavaa

Viestintätoimistoihmisillä on tapana kitistä mainosalan valtavista palkoista ja mainosbudjeteista. Viestinnän avulla kuulemma saavutetaan moninkertaisesti parempia tuloksia, mutta asiakkaiden budjetit viestinnälle ovat siitä huolimatta olemattomia. Toimistojen kannattavuus hipoo rimaa, ja hinnankorotuspaineet koskevat koko alaa.

Väite viestinnän tehokkuuden ylivertaisuudesta mainontaan verrattuna saattaa hyvinkin olla totta, mutta tiedättekö mitä? Ei se valittamalla parane. Tarvitaan entistä ammattimaisempaa otetta. Tarvitaan aikaisemmin peräänkuuluttamiani luotettavia tapoja mitata viestinnän tehoa (joista PR Week muuten kirjoitti hyvän artikkelin viime viikolla). Tarvitaan yhteinen kieli kulmahuoneen heppujen kanssa. Tarvitaan paljon työtä.

Ongelma ei ole pelkästään viestintätoimistojen omassa tekemisessä. Myös ostavien organisaatioiden toimintatavoissa on elementtejä, jotka syövät alan kannattavuutta. Ilmaisen työn tekeminen ja sen teettäminen ei varmasti ole pienin murheista. Etenkin tarjousvaiheessa pyydetään usein hämmentävän pitkälle vietyjä ja yksityiskohtaisia ehdotuksia, joista ei voida laskuttaa penniäkään. Ala vaatisikin entistä tiukempia ohjeistuksia siitä, millä pelisäännöillä alan palveluita myydään ja ostetaan.

Yritysten kannattavuuden kasvu voisi laukaista positiivisen kierteen: toimistot voivat rekrytoida, työhyvinvointi nousee työpaineiden hellittäessä, palkat nousevat, aivovuoto rahakkaammille aloille tyrehtyy, paras osaaminen jatkaa viestintäalalla ja hakeutuu entistä hanakammin sille. Tätä kautta koko alan osaamistaso ja arvostus nousee, tulokset paranevat ja viestintäbudjetit kasvavat. Helppoa, eikö vain?

Asiakastyö on mielenkiintoista, vaihtelevaa ja haastavaa

Viestintätoimistossa työskennellessäni olen ehtinyt tavata kymmeniä eri asiakkaiden edustajia, suunnitella, valmentaa, kirjoittaa, somettaa ja hoitaa mediasuhteita. Olen kokeillut strategista suunnittelua, kriisiviestintää, julkisorganisaation hankeviestintää, teollisuusyritysten tuoteviestintää, monipuolista kuluttajaviestintää ja vaikuttajaviestintää. Olen tehnyt yhteistyötä suomalaisten, saksalaisten, brittien, ruotsalaisten, norjalaisten, kiinalaisten, malesialaisten, singaporelaisten, intialaisten ja tanskalaisten kanssa. Olen istunut saman pöydän ääressä mediatoimistojen, mainostoimistojen, tutkimusyritysten, graafikoiden ja lukuisten muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Ja olen siis ollut alalla alle puolitoista vuotta. Viitisensataa päivää.

Nuorelle, uransa alkutaipaleella olevalle viestintäammattilaiselle viestintätoimisto on erinomainen paikka kasvaa ja kehittyä alan todelliseksi huipputekijäksi. Ympärillä on iso joukko muita viestinnän ammattilaisia, joilta ammentaa oppia. Asiakkaat ovat erilaisia, erilaisissa yrityksissä ja erilaisten haasteiden edessä.

Konsulttina rakentaa itselleen huomaamattaan (tai tietoisesti) valtavan verkoston muista alan ammattilaisista. Jos joskus haluaa vaihtaa työpaikkaa – esimerkiksi kentän toiselle puolelle viestintäpalveluita osatavaan yritykseen – on tuttuja valmiina vähän joka organisaatiossa. Entinen konsultti saattaa hyvinkin olla erinomaisen taitava viestinnän ostaja: hän on katsonut asiaa toimiston näkökulmasta ja ymmärtää yhteistyöhön liittyvät haasteet ja mahdollisuudet.

Kaiken lisäksi töihin on mukava tulla. Se on ehkä tärkein yksittäinen asia, jonka vuoksi olen ylpeä ja iloinen saadessani työskennellä viestintätoimistossa.

Onko muilla viestintätoimistoihmisillä tai sellaisten kanssa tekemisissä olevilla samanlaisia kokemuksia? Oletko eri mieltä jostakin?

Photo credits: Okinawa Soba @ Flickr